Töissä Eurooppa-koulussa (EEB2)

Eurooppa-koulut on EU:n jäsenvaltioiden yhteisesti hallinnoimia kouluja ja niitä on 13 eri puolilla Eurooppaa. Niiden lisäksi on akkreditoituja Eurooppa-koulujärjestelmään kuuluvia kouluja mm. Helsingissä. Nämä koulut on tarkoitettu EU:n virastojen työntekijöiden (ja kouluihin lähetettyjen opettajien) lapsille. Myös joillakin muilla työnantajilla on erillinen sopimus Eurooppa-koulujen kanssa (esim. NATO) opiskeluoikeudesta. Pelkästään Brysselissä on tällä hetkellä neljä Eurooppa-koulua.

Eurooppa-kouluissa voi opiskella esikoulusta lukioon ja suorittaa eurooppalaisen ylioppilastutkinnon. Systeemi koostuu kolmesta syklistä: nursery, primary ja secondary. Esikoulu on kaksivuotinen ja se aloitetaan nelivuotiaana. Primary eli alakoulu alkaa kuusivuotiaana ja käsittää luokat 1-5. Yläkoulu-lukiossa eli secondaryssa on luokat 1-7.  Koulu jakaantuu lisäksi kieliosastoihin: kaikista löytyy englannin-, ranskan- ja saksankielinen kieliosasto. Muiden kieliosastojen määrä vaihtelee koulusta toiseen, suomenkielinen kieliosasta Brysselin neljästä Eurooppa-koulusta EEB2:ssa ja Luxemburg I Eurooppa-koulussa. Kieliosastoilla opiskelu tapahtuu secondaryn S3 luokkaan saakka pääosin kieliosaston kielellä. Vierailla kielillä opiskelun määrä lisääntyy pikkuhiljaa mutta esimerkiksi matematiikkaa opiskellaan yo-tutkintoon eli bac:iin saakka suomeksi. Suomeksi opetettaviin ppiaineisiin EEB2:ssa kuuluu S1-S3 luokilla mm. L1-kieli eli äidinkieli, matematiikka, historia-maantieto, moraali/uskonto, science-aine ja ICT, kun taas muut aineet kuten liikunta, kuvis ja vieraat kielet on toisella kielellä. S4 luokasta eteen päin oppiaineet eriytyvät spesifisempiin ja samalla myös vieraalla kielellä opetettavien aineiden määrä kasvaa. Suomen osastolla olemme hyvässä tilanteessa, kun meillä on mahtava ja asiansa osaava erityisopettaja apuna ihan S7 luokalle saakka.

EEB2:ssa oppilaita on yli 3000 ja opettajia monta sataa. Koulussa on enemmän oppilaita kuin mitä sen käyttäjiksi on suunniteltu ja tämä näkyy valitettavan karulla tavalla arjessa. Käytävillä ruuhkat ovat todelliset, kun ihmismassat liikkuvat paikasta toiseen. Vapaita luokkatiloja on erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta löytää. Lisäksi tilat ovat huonossa kunnossa ja tekniikka vanhaa. Koulu levittäytyy hyvin laajalle alueelle urheilupuitteineen ja parakeineen. Niin ahdasta ei ole etteikö eri luokkien oppilaille olisi löydetty tilaa play groundille, study roomille taikka preaulle. Nämä ovat etenkin oppilaille tärkeitä. Opettajien lisäksi oppilaiden kanssa työskentelee mm. educational advisoreita ja valvojia. Rehtoreiden ja heidän sihteeriensä lisäksi löytyy mm. talousasioista vastaavia sihteereitä.

Lukuvuosi alkaa syyskuun alussa ja kestää kesä-heinäkuun vaihteeseen riippuen luokkatasosta. Oppilailla on melko täydet lukujärjestykset ja sen vuoksi koulupäivät on pitkiä. Päivässä on käytössä yhdeksän tuntipaikkaa, ensimmäinen tunti alkaa klo 8:30 ja viimeinen loppuu 16:10. Ruokatuntia ja pidempää välituntia lukuunottamatta 5 minuutin välitunnit tuovat jo muutenkin intensiiviseen aikatauluun  lisää hektisyyttä. Täytyy todeta, että lapset ja nuoret, iältään pienetkin, ovat yllättävän sitkeitä ja jaksavat hienosti vaikka päivät venyvät pitkiksi harrastuksineen ja läksyineen. Koko lukuvuodelle on sama lukujärjestys ja sama opettaja, millä on tietenkin puolensa ja puolensa. Ainakin oppilaat oppii tuntemaan väistämättä eikä tarvitse olla opettelemassa nimiä ihan koko ajan. :D Kouluvuoteen mahtuu suomalaisten lomien lisäksi kahden viikon pääsiäisloma ja viikon toukoloma (kansallisissa kouluissa pituudet ja ajankohdat vaihtelevat). 

Lähetetyn opettajan työjärjestykseen kuuluu myös pakollisina viikoittainen sijaistustunti (mitä ainetta vaan ja millä kieliosastolla vaan), käytävävalvonta tai kertaluontoinen jälki-istuntovalvonta ja vanhempien tapaamisaika. Aineenopettaja toimii yleensä myös jonkin oman kieliosaston luokanvalvojana ja yleisten luokan asioiden hoitamisen lisäksi pitää kerran kuussa life skills -tunnin, jonka teemat pyörivät kahdeksan life skillsin ympärillä. Opettajakokousten sijaan lukukausien päätteeksi on luokkakohtaiset class councilit ja aineenopettajat joutuvat harmonisoinnin takia pitämään isompia ja pienempiä palavereja. Vanhempainiltoja järjestetään koko valvontaluokan vanhemmille sekä aineenopettajan roolissa vanhemmille yksilötapaamisia myös. 

Eurooppa-kouluilla on yhteiset opetussuunnitelmat, jotka ohjaavat koulutyötä samoin kuin Suomessakin. Koulun sisällä me aineenopettajat teemme opetuksen harmonisointia, mikä tarkoittaa käytännössä koko lukuvuotta koskevia yhteisiä vuosisuunnitelmia aikataulusuunnitelmineen ja key competenceineen sekä tiettyjen kokeiden ja niiden arvioinnin harmonisointia. S4 luokasta alkaen oppilaita aletaan valmistelemaan vaiheittain bac-kokeeseen, mikä aineenopetuksessa tarkoittaa A- ja B-arviointi, joista A-arvosana on rooliltaan enemmän formaatiivinen, kun taas B-arvosana muodostuu täysin B-kokeen tuloksesta. S5 ja S6 luokilla on A-arvioinnin lisäksi lukukauden päätteeksi exam-viikot, joiden aikana lähes kaikista opiskelluista oppiaineista järjestetään exam, jonka tulos on B-arvosana. Viimeisellä eli S7 luokalla arviointi on vielä monivaiheisempi, mutta siihen sisältyy A-arvosanan lisäksi tammikuussa tehtävä pre-bac-kokeen tulos sekä kesäkuussa olevan varsinaisen bac-kokeen tulos. Opettajalla on tässä systeemissä melko paljon merkitystä ylioppilasarvosanoihin, kun pre-bac koe on myös oman koulun aineenopettajien laatima.

Koulujärjestelmänä tämä onkin varsin paljon suomalaisesta koulusta eroava. Itselle ehkä isoimpana yllätyksenä tuli se kuinka intensiivisiä ja hektisiä päivät ovat. En muista koskaan aiemmin perjantain viimeisen oppitunnin jälkeen olleeni niin rättipoikki väsynyt, että se tuntuu ihan fyysisenä kipuna kropassa! Toiseksi minun mielestäni koulu on täällä paljon konservatiivisempi laitos kuin Suomessa ja varsinkin näin ison instituution osana on opettaja kuin pisara vettä valtameressä. On ollut etuoikeus tutustua tähän koulujärjestelmään ja sen myötä laajentaa omaa näkökulmaa koulumaailmaan.